Päivitystä... Pitkästä aikaa!

Noniiin, tässä on nyt puolisentoista vuotta vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta tähän kehorakennus-blogiin.

Silloisiin tavoitteisiini liittyen.... Saavutin alle 15% kehonrasvan, painaen 78kg ja ollen parhaassa kunnossa elämäni aikana. Tällä hetkellä sitten painoa onkin jo 96kg ja rasvaa reilut 20%.

Syy tähän on se sama ranne, joka aikoinaan esti treenaamasta. Ja kun ei pystynyt kunnolla treenaamaan niin elämäntavat sitten liusuivat pikkuhiljaa sinne toiselle puolelle, eli roskaruokaa, herkkuja ja viinaa! Nyt näin uuden vuoden alkupuoliskolla olen jälleen, siis jälleen kerran, herännyt ajattelemaan omaa kroppaani ja terveyttäni.

Jätin nyt kaikki roskaruoat ja herkut pois ja alkoholinkin olen jättämässä ainakin paljon vähemmälle jos en jättämässä kokonaan. Aloittelen myös pikkuhiljaa treenailemaan ranteen sallimissa rajoissa.

Ajattelin nyt alkuun aloittaa ihan perus 3-jakoisella ohjelmalla, kolmen-neljän viikon välein toistomääriä vaihdellen. Alkuun syön hieman yli kulutuksen ja huhti-toukokuussa aloittelen diettiä ja pyrin pudottamaan rasvaprosentin takaisin tuonne 15% hujakoille.

Onnekseni raskaasta työstä johtuen tulokset salilla ovat oikeastaan paremmat mitä ennen treenitaukoa, raskaat liikkeet (mave, kyykky, penkki) ovat nousseet tuntuvasti viime salilla käynnistä ja pienemmissäkin liikkeissä tuntuu olevan paljon enemmän voimaa kuin ennen salitaukoa. Toki osa parannuksista johtuu ihan vaan oman painon noususta, mutta kyllä sitä voimaakin on lisää tullut.

Aion nyt päivitellä tuntemuksiani ja ajatuksiani sekä tuloksiani ja niiden puutteita tähän blogiin ainakin kerran viikkoon.

Ronnie Coleman - Inspiraation lähde

Niin ja Pakkotoisto.com

Pakkotoisto.com

Niin ja älkää toki unohtako suomen kovinta alan foorumia.

T-Nation

T-Nation

Tuli tuosta edellisestä artikkelista mieleen, että kannattaa ihan oikeasti tutustua tuohon sivustoon. Itse ainakin olen saanut aivan järkyttävän paljon tietoa ja motivaatiota heidän artikkeleistaan.

T-Nation käsittelee kehonrakennusta ja voimanostoa paljon tieteelliseltä kannalta ja kertoo alan uusimmista ideoista ja metodeista.

Mutta varaudu, artikkeleita on paljon ja niihin saa kulutettua pari päivää kokonaisuudessaan.

Motivaatio

Näin tässä kesän lieppeillä monilla on varmaan menossa treenin ja syömisen suhteen paha motivaatiokato, jos ei, niin minulla ainakin on. Olen nyt ollut dietillä viime vuoden lokakuusta saakka ja olen ollut tyytyväinen siihen. Vaikka dietti on ollut pitkä, ei minulla ole ollut suurempia mielitekoja tai muuta häiritsevää, mutta toista on nyt. Viimeisten kahden viikon ajan olen koko ajan joutunut taistelemaan sipsin- ja karkinhimoa vastaan. Ja mikä pahinta, se alkoholi. Olen tätä kuuta lukuunottamatta juonut tänä vuonna ehkä neljä kertaa, mutta tässä kuussa olen juonut kolme kertaa, joka kerta vähintään "sen muutaman". Eli ei hyvä, ei yhtään hyvä.

Mistä tämä sitten johtuu? En tiedä onko se tämä kesä vaiko huonon työtilanteen aiheuttama stressi? Luulen että itseni kohdalla molemmat.

Mutta itse asiaan, ajattelin kirjoitella vähän motivaatiosta ja sen lähteistä.

Motivaation lähteitähän on yhtä monta kuin on treenaajiakin, tai no oikeastaan, niitä on enemmän. Minulle suurimmat lähteet ovat alan foorumit ja nettisivut. Luen päivittäin uusimpia treeni artikkeleita ja foorumien keskusteluita, ne tarjoavat yleensä suurta motivaatiota, enkä edes malttaisi odottaa, että pääsen sinne salille. Nyt kuitenkin tämä ei ole enää toiminut, olen laiskistunut, istun mieluummin koneella tai sohvalla ja... noh, olen. Mutta sitten tuleekin kuvaan se toinen motivaation lähde, nimittäin peili. Se on aina toiminut, silmäys peiliin ja motivaatio on taas huipussaan. Se toimii näin: Ennen peilin luo pääsyä olet "ihan vitun kova jätkä ja kovassa kunnossa, vittu", mutta sitten saavutkin siihen peilille ja totuus kolahtaa, se kolahtaa kovaa. Oletkin se kynäniska joka et haluaisi olla, huomaat kuinka t-paitasi hihat ammottavat tyhjyyttään ja vuorostaan vatsan kohta pullottaa täytenä, vittuunnut itseesi, et halua näyttää siltä. Se on se joka monet ihmiset saa laihduttamaan ja treenaamaan. Niin kävi itsellenikin, vittuunnuin peilikuvaani, sanoin itselleni "ei enää" ja aloin laihduttamaan. Sama toimii edelleen, tänään pitäisi mennä salille, mutta ei jaksaisi. yksi katsallus peiliin ja melkein juoksen salille!

Mutta mutta... Onhan niitä muitakin motivaattoreita. Joskus kun motivaatio huutaa tyhjyyttään, katson treenivideoita. Parhaiten toimii kuuluisaakin kuuluisampi Ronnie Coleman, varsinkin miehen vanhemmat videot. Hyvänä toisena tulee itsensä Shcwarzeneggerin Pumping Iron ja kolmosena ne kaikki muut.

Tiedän etten omaa kirjoittajan lahjoja, mutta toivottavasti tästä nyt jollekin apua olisi. Ja kuulisin mielellään teidän omia ajatuksianne motivaatiosta, sen puutteesta ja sen keräämisestä.

Kiitos ja näkemiin.

Tietoa itsestäni

Olen 18 vuotias nuori mies tai poika, miten sen nyt ottaa.

Kehonrakennusharrastukseni alkoi kun olin 14 vuotias ja tein teknisen työn tunnilla koulussa itselleni penkkipunnerruspenkin. Tämän jälkeen menin vanhempieni kanssa anttilaan ja ahdoimme Toyota Corollaan levytangon, levypainoja ja käsipainot.

Tuon jälkeen olen treenannut säännöllisen epäsäännöllisesti. Ennen kuin täytin 15v. hankin jo salikortin ja kävin pari vuotta salilla kunnes loukkasin ammattikoulussa ranteeni ja jouduin pitämään puolentoista vuoden tauon treenaamisesta.

Tuon puolentoista vuoden aikana painoni nousi 94kg->118kg alkoholin, sipsin ja karkin avulla, kunnes viime vuoden lokakuussa tajusin mitä olin itselleni tekemässä.

Lokakuussa aloitin laihduttamaan ja lenkkeilemään ja pikkuhiljaa paino lähti laskuun. Ja tammikuussa olin jo päässyt takasin kaksinumeroiseen painoon.

Tammikuussa aloitin salilla käymisen uudestaan ja huomasin ranteeni kestävän jälleen treenaamista.

Nyt kesäkuussa painan 82kg ja voimatasoni ovat nousseet samalle tasolle kuin ennen taukoa, elleivät hieman paremmiksikin. Toki dietistä johtuen lihakseni ovat paljon pienemmät kuin aikaisemmin, mutta kunhan saan dietin loppuun ja aloitin bulkkikauden, niin eiköhän ne lihatkin palaudu pikkuhiljaa.

Tämän hetkinen tavoitteeni on saada rasvaprosentti alle 15% ennen elokuun loppua(tällä hetkellä n.19%) ja yrittää samalla kasvattaa voimatasoja paremmiksi.

Olen aina treenannut itsetehdyllä kolmijakoisella ohjelmalla johon olen sisällyttänyt erinäisiä erikoistekniikoita ja treenimetodeja, mutta viime viikolla aloitin HST:n. Asiaan perehtymättömien suosittelen tutustumaan näihin kahteen linkkiin:

http://www.hypertrophy-specific.com/hst_index.html

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=44559

Ensimmäinen on HST:n oma nettisivu englanniksi ja toinen on Pakkotoiston suomenkielinen keskustelu aiheesta.

Dietistäni sen verran, että olen ollut ihan perusdietillä jossa olen käyttänyt raakaa kalorivajetta(-1000-1500kcal/vrk) ja sitten kerran kuussa olen pitänyt raa´an "mässypäivän"(1000-2000kcal yli kulutuksen, paljon rasvaa ja hiilihydraatteja).

Perusteluni dietilleni on se, että painoni kertyi alle kahdessa vuodessa, joten se ei ole vielä ns. asettunut, toisin sanoenm se lähtee yhtä helposti kuin tulikin.

Tosin nyt olen pikkuhiljaa nostanut kalorimääriä ja syönkin nyt n. 750-1000kcal alle kulutuksen.
Makrojakaumana olen pitänyt 30/30/40|P/H/R ja se on minulla toiminut erittäin hyvin.

Treeneistäni ja syömisistäni en viitsi tarkemmin kertoa, koska ne tuskin ketään tarkemmin kiinnostavat, mutta edistymisestäni aion kirjoitella aina kun jotain päivitettävää on.

Vai että kehonrakennusta...

Aion tässä blogissa käsitellä kehonrakennusta omalta kannaltani, niinkuin itse sen näen ja koen.

Kutsun itseäni kehonrakentajaksi, vaikken omaakkaan kilpakehonrakentajan rakennetta, enkä edes treenilläni tähtää kilpailuihin, vaan teen sen vain ja ainoastaan oman itseni vuoksi. En ikinä tosin sano sitä ääneen, koska kehonrakennuksella on useimpien korvissa todella ikävä kaiku.
Se yhdistetään melkein vääjäämättä hormoneihin ja muihin anabolisiin valmisteisiin ja "niihin typeriin ja moukkamaisiin isoihin kaappeihin" jotka aina haastavat riitaa tyhjästä. En myönnä asiasta kiinnostumattomille olevani "kehonrakentaja", koska se on lajina niin väärin ymmärretty, eikä siitä tiedetä melkein mitään ja kaikki "uusi ja tuntematon" on "aina pahasta".

Olen aina vihannut tuota käsitettä ja ajatusmallia. En ole ikinä ymmärtänyt mikseivät ihmiset voi olla suvaitsevaisempia ja kiinnostuneempia uusista asioista, vaan he turvautuvat "tuttuun ja turvalliseen".

No mutta se siitä avautumisesta tältä erää, nyt pitää mennä kuskaamaan porukkaa baarista kotiin...